Viirun oma postaus

Moikka! Mä oon Viiru. Tossa kuvassa oon siis mä. Meikä on ihan tavallinen maatiainen. Mä asun yhdessä mun palvelijoiden (semmonen karvanen ja vähemmän karvanen yksilö) sekä kolmen muun katin kanssa. Mä asuin ennen vähän pienemmässä linnassa, mutta mut kuljetettiin semmoisessa muovisessa kopassa tähän uuteen, isompaan linnaan joku pari vuotta sitten. Mua kyllä jännitti aluksi niin että pelkäsin jo muuttuvani karvattomaksi kissaksi. Mä harrastan kiipeilyä ja juttelen paljon noille palvelijoille.

 

 

Teitä varmaan kiinnostaa millaisia nää mun kämppikset on. Vanhin meistä on toi harmaa Pörri. Se on meidän johtaja. Mä kyllä välillä haastan sen kamppailuun leikilläni, mutta aina se mut selättää. Vahva ukko.  Se on aika painavakin, joku kahdeksan kiloa kuulemma. Sillä on hassu ääni. Harvoin se juttelee mutta jos sen tekee niin kaikki tietää että Pörrillä on asiaa.

 

 

Sitten meidän Diiva. Mirri. Se on noiden palvelijoiden lellikki. Se on ainoo tyttö. Hirvee prc:n nuolija. Se makoilis vaikka koko päivän putkeen noiden palvelijoiden päällä ja kehrää hullun lailla. Sen takia mä aina välillä kiusaan sitä. Se on usein vihainen mulle. Mirri on ihan jees aina silloin kun se pesee mun korvia.

 

 

Meidän porukan uusin tyyppi on toi lyhytnenäinen örisijä. Se kuorsaa kävellessäänkin välillä. Tosi omituinen ja utelias tyyppi. Se on vissiin ihan jostain persiasta kotosin. Ainakin noi palvelijat sanoo sitä persialaiseksi. Mä aina välillä haastan tän mörön, mutta se pelottaa mua aika pahasti ja mä suutun ja sähisen sille. Sitten se jättää mut usein rauhaan. Tää tyyppi oli odottamassa meitä kun me muutettiin. Mutta siis tosi omituinen se on.

 

 

Meillä on aika luksusta täällä isommassa linnassa. Kiipeilytelineitä on melkein joka huoneessa ja iso lasitettu ulkohuone. Ja ruokaa tulee lähes joka kuukausi semmosessa isossa pahvilootassa. Mä tykkään pahvilootista. Teen pesän niihin aina. Palvelijat puhuu jostain Zooplussasta. Sieltä ne ruuat meille tulee. Me ollaan tyytyväisiä. Ja niin on noi palvelijatkin.

Vaikka me nahistellaan aina välillä, niin meillä on oikeesti ihan mukavaa. Kissojen oikeesti on. En jaksa enää keskittyä tähän hommaan niin lopettelen tältä erää. Meen pesemään mun käpälät tonne juoma-astiaan. Moikka!