tiistai 22. syyskuuta 2015

Luopumisen hetkellä...

Jokaisen lemmikin omistajan elämässä tulee hetki jolloin rakkaasta pitää luopua. Meillä se tuli tänään. Kissavanhuksemme nukahti ikiuneen eläinlääkärin avustuksella. Pörri oli jo iäkäs vanhamies, mutta silti viimeinen matka tuli yllättäen. Toki vanhan kissan oireita oli jo ilmassa, mutta ikäisekseen papparainen oli oikein toimelias. Vaikka päätökseen en kepein mielin päätynyt, on olo nyt rauhallinen ja levollinen. Viimeiseen saakka silittelin herran silkkistä turkkia ikiuneen vaipuessaan. Tuhkat tullaan sirottelemaan lemmikkilehtoon. Kaipaus on hirmuinen, mutta kauniit muistot jää elämään.


 Voi, että ikkunat näkevät
ja seinät muistavat
ja puutarha voi surra
ja puu voi kääntyä kysymään:
Kuka ei ole tullut ja mikä ei ole hyvin,
miksi on tyhjyys raskas eikä sano mitään?
Katkerat neilikat seisovat riveissä tien varrella,
missä kuusen hämäryys on tutkimaton.
 
- Edith Södergran




Pörri

6 kommenttia:

  1. Voi kisumisu.. Hyviä unia Pörrille ja voimia sulle ♥♥♥

    VastaaPoista
  2. Osanotto.. Nämä ovat ikäviä, mutta jokaisen lemmikn omistajan tehtävään kuuluvia asioita, osata luopua. Onneksi aina jää rakkaat muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tätähän tämä lemmikkien kanssa eläminen on. Kun aikaa on hieman kulunut, niin koostan Pörristä kuvakirjan teksteineen jota voin toivottavasti itse kiikkustuolissa lukea aikanaan.

      Poista
  3. Pörrille leppoisaa matkaa <3

    Jokaisen lemmikinomistajan täytyy valitettavasti tää joskus kohdata, itse aina välillä mietin miksi otin kissoja. Ihan siksi etten niistä sitten haluaisi joskus luopua :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Itsekin useita lemmikkejä haudanneena aina kesyhiiristä kaneihin mietin tätä kysymystä. Onneksi onnellisia hyviä muistoja jää usein niin paljon että menetyksen kohdatessa jää silti levollinen olo. Kissan hyvästeleminen tuntui pahalta mutta samaan aikaan armolliselta ratkaisulta. Olin jo ehtinyt ajatella asiaa ennakkoon kun Pörri vanheni, mutta silti eilinen päivä tuli vastaan liian yllättäen ja liian pian. Kaipaamaan jäi Viiru-kissa joka eilen oli kummissaan, kaksi muuta kissaa eivät nähtävästi ainakaan ole Pörriä etsineet. Kaikki kolme kävivät nukkumassa kantokopassa jossa Pörri viimeisen matkan teki. Ehkä hyvästit jätettiin siinä.

      Poista