Horroksesta heräilyä?

Totuus valkeni minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.... no ei nyt sentään mutta lähes kaksi kuukautta sai blogini olla suloisessa horroksessa. Tällä aikaa olen kyllä lukenut muiden blogeja enemmän kuin koskaan. Arkisin siihen kuluu ainakin 80 minuuttia päivässä minimissään (työmatkani yhteensä). Tähän Samsung Galaxyni on ollut omiaan. Edelleen pidän sitä parhaana puhelimenani. 

Mitä muuta on tapahtunut tällä välin kun blogissa olen ollut hiiren hiljaa?

- sorruin tilaamaan Livboxin. Kuka muu tunnustaa?
- olen kiroillut tulevaa rajoitusta ulkomailta tilaamisen kanssa... >.<
- olen pähkäillyt hiusteni kanssa urakalla. Vaihteeksi.
- aikani ei ole riittänyt kuntosalille juuri ollenkaan
- aikani ei riitä juuri mihinkään nykyään ja energiataso on todella matalalla
- mieheni nauraa minun kosmetiikka-intoilulleni (ainakin vielä...)
- sain rintaliivien avulla geelikynteni lohkeamaan irti...
- olen taistellut atooppisen ihon kanssa, melkein jo lehahdin tomaatiksi..
- olen kuolannut uusien meikkien perään...
- ... ja tajunnut kuinka tylsä meikkaaja olen nykyään...
- olen yrittänyt tehdä koulutehtäviä, saamatta niitä loppuun saakka...
- olen nauranut kissoillemme joka päivä. Kissat on parhautta.

Jotta tää ei mene ihan yksinpuheluksi niin lätkäisen tähän kasan kuvia kun Blogger sallii mun taas niitä lisäillä. *koputtaa puuta*

Imuria rakastava tyyppi. Ainoa sellainen perheessämme.

Tässä edellisen herran osallistuminen piparkakkujen leipomiseen..

Vanhuksemme olisi halunnut päästä ulkomaille??

Rentoutuminen miehen kanssa pelaten. Kallisarvoista. 

Mun joulusukassa oli yksi aamu paketti söpöintä nenäliinaa ikinä..

Kaikessa hektisyydessään elämä on mukavaa.