keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Baby Lou Tattoo


Vähän asiaa aiheesta jota rakastan aika paljon. Tatuoinnit. Siis mistä aloittaisin? 

Ensimmäisen tatskan hankin 16-vuotiaana äidin suostumuksella. Kuva oli kanji-merkki lantiolle. Pelotti mennä tatuoitsija-sedän luokse, mutta aikaa koko hommaan meni vartin verran ja sitten se olikin siinä. Voi sitä riemua. Nyt tuo merkki vaikuttaa niin pieneltä, mutta tuona päivänä se oli elämäni isoin juttu. Ja edelleen muistuttaa siitä vaiheesta kun aikuistuminen alkoi omassa elämässä. Muutin nuorena omaan asuntoon ja opettelin olemaan itsenäinen.  Rahaa ei vanhemmilta herunut vaan töitä tein ihan oikeasti opiskeluiden ohella. Eläminen ei ole koskaan kuitenkaan ollut näin helppoa. Itsenäinen elämä sopi minulle nuoresta iästä huolimatta. Tässäpä sitä vielä mennään kovasti eteenpäin.. :)

Nyttemmin kuvia on tullut lisää ja edelleen projektin luontoisesti työstän ihoani. Löysin ihanan artistin jonka tyyli on niin minunlainen, että tämä projektin eteenpäin vieminen on mahtava kokemus. Minulle kuvani ovat merkkejä elämässäni tapahtuneista asioista. Tietynlainen elämänkerta joka kulkee aina mukanani. Monesti kysytään "mitäs sitten kun olet vanha ja ryppyinen?" Mitäpä sitten? Siinä on lapsenlapsille (jos sellaisia sattuisi tulemaan) kuvakirja mummosta. Ihan kätevää jos suvussa kulkeva Alzheimer sattuu vaikka meikäläiselle puhkeamaan. :D

Tiedän että monet ihmiset myöhemmin alkavat katumaan ottamiaan kuvia. Tämän takia en koskaan ota poikaystävän/kaverin nimeä iholle saati omista kuvaa ystävilleni. Olen oppinut että ihmissuhteet eivät aina kestä ja syyt niiden katkeamiseen saattavat olla ihan naurattavan tyhmiä. Sen sijaan olen ottanut muistotatuointeja läheisille ihmisille jotka eivät enää täällä ole. Mutta nekin ovat vain kuvia jotka eivät aukea kaikille. Harvat tietävät niiden edes olevan "muistotatskoja".  Minua ne muistuttavat aina rakkaista ihmisistä ja siitä ettei elämä ole aina niin pitkä. Pitäisi osata elää täysillä, muttei kuluttaa itseään loppuun.

Harkitsin pitkään omien kuvien laittamista tähän  esille, mutta vielä en sitä tehnyt. Olen kuitenkin kasvottomana tätä blogia pitänyt ja edelleen samaa linjaa jatkaisin. Vain muutamat ihmiset tietävät minun blogin pitämisestä ja muutamat ovat saattaneet minut tunnistaa. Jos päätän astua kaappi-blogiudesta ulos niin voin harkita uudelleen tatskojeni kuvaamista teidän nähtäville. Kerrottakoon, että toinen käsivarteni olkapäästä kyynärpäähän on kuvitettu. Samoin selkämystä ja toista jalkapöytää. Lisäksi se lantiolla oleva kanji-merkki kulkee tiukasti mukana. :) 


Ihanaa päivän jatkoa teille kaikille,


Monsteri



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti